2019-09-03T05:38:37+03:00 Blog Integration Feed Generator https://eksistoin.vuodatus.net/ eksistoin https://eksistoin.vuodatus.net/

Minusta uskon asiat ovat aina olleet jotenkin vastenmielisiä. Uskonnollisuus on aina vaikuttanut sekopäiseltä hurahtamiselta, joka saa ihmiset vastustamaan, arvostelemaan ja moralisoimaan muita kanssa ihmisiään milloin minkäkin "synnin" varjolla. Pahimmat hurahtaneet kiertelevät vielä ovelta ovelle julistamassa ilosanomaansa eivätkä jätä rauhaan ennen kuin oven kirjaimellisesti paiskaa kiinni nenän edestä. Noh, minäpä olenkin tälläinen kyyninen agnostikko niin en oikein ymmärrä näitä sielullisia iloja.

Koira istuu taas avoimen ikkunan ääressä ja nuuhkii ulkoilmaa. Tuo on kyllä hassu otus. Olen nauranut Miehellekin monta kertaa, että avoin ikkuna on Koiran telkkari. Kunpa sitä osaisi itse nauttia pienistä asioista yhtä paljon.
]]>

2007-07-20T17:12:00+03:00 2019-09-03T05:38:30+03:00 https://eksistoin.vuodatus.net/lue/2007/07/kierkegaardia eksistoin https://eksistoin.vuodatus.net/

Myöhemmin poikaystäväni perui puheensa ja sanoi haluavansa edelleen yrittää. Minua kalvaa ajatus siitä, että seurustelen ihmisen kanssa joka ei oikeasti halua minua, vaan seurustelee säälistä tai velvollisuudentunnosta. Toisaalta en osaa kuvitella elämää ilmankaan miestäni. En tiedä kumpaa pelkään enemmän, elämistä ilman poikaystävääni vai elämistä yksin. Kummastakaan en usko selviäväni.

Eilen mies sanoi, ettei ymmärrä miten jaksan ahdistua niin mitättömistä asioista. No enhän minäkään ymmärrä! Ei kai kyseessä mikään sairaus olisikaan, jos se olisi normaalia!? Minua loukkaa se, ettei mies ole neljän vuoden aikanakaan viitsinyt kiinnostua, kysellä tai ottaa selvää sen vertaa että omaisi edes pientä ymmärrystä ja sympatiaa psyykkisiä sairauksia kohtaan. Lähinnä asenne tuntuu olevan se, ettei hän tajua miksi minä itse teen tämän, miksi olen masentunut. Ihan kuin tämä olisi tahdonalaista. Jos osaisin lopettaa, olisin sen varmasti tehnyt jo aikoja sitten...

Nykyään joudun esittämään iloista. Aina kun puhun miehelle, keksin mielessäni mahdollisimman monta iloista asiaa, koitan hymyillä, valehtelen käyneeni lenkillä ja siivonneeni ja lukeneeni ja vaikka mitä... Kysyn miten työpäivä meni, koitan innostua asioista ja olla kiinnostunut vaikka mieli tekisi kirkua.

Olen  koko elämäni kanssa ihan eksyksissä. En tiedä mitä halua, en tiedä mitä tunnen, en tiedä mistä pidän ja mistä en. Ainoat tunteet joita pystyn tuntemaan ovat ahdistus, epätoivo ja lamaannus. Turha kai sanoa, ettei minulla ole hajuakaan mitä tehdä seurustelunikaan kanssa.

Amy Winehouse - Back to Black: "Life is like a pipe, and I´m a tiny penny rolling up the walls inside..."
]]>

2007-07-18T09:30:00+03:00 2019-09-03T05:38:32+03:00 https://eksistoin.vuodatus.net/lue/2007/07/vihaan-poikaystavaani eksistoin https://eksistoin.vuodatus.net/

En oikein tiedä mitä tästä kirjoittamisesta tulee. Joko tämä on hyvin terapeuttista, tai sitten alan vain sekoilemaan entistä pahemmin. Pienempänä kirjoitin päiväkirjoja, joiden lukemisesta jälkeen päin on aina tullut paha olo. Jo useamman vuoden ajan olen sunnitellut polttavani ne, mutten ole oikein uskaltanut. Se tuntuu pyhäinhäväistykseltä, ihan kuin kirjaimellisesti polttaisi lapsuusmuistojaan. En kyllä tiedä onko niissä mitään muistamisen arvoista, ikäviä asioita vain.

Oma sekoilemiseni alkoi ennen lukion alkua 15-vuotiaana. Näin olen sen ainakin jälkeen päin ajoittanut. Silloin tunsin ensimmäistä kertaa niin pahaa ja rajua ahdistusta, että se haittasi normaalielämääni ja esti tapaamasta ihmisiä. Lukiossa selvisin ensimmäisen vuoden upeasti, toisen joten kuten ja kolmantena olin lääkityksellä. Kirjoitin ylioppilaaksi M:n papereilla ja tunsin itseni elämää suuremmaksi epäonnistujaksi kun paras kaverini sai neljä laudaturia. Yliopistoon en päässyt haluamalleni linjalle, vaan kakkosvaihtoehtoon. Kaksi vuotta opiskelin, kolmannen makasin sohvalla ja itkin, neljäntenä lopetin ja aloin tehdä töitä. Tällä hetkellä olen töissä uudella paikkakunnalla. Työni on välillä mukavaa, välillä helvetillistä. Ainakin se pitää minut arkielämässä ja rutiineissa kiinni niin etten jään sängynpohjalle. Minun pitäisi olla lääkityksellä, mutta kyllästyin lääkkeisiini ja niiden aiheuttamiin sivuvaikutuksiin ja lopetin ne kertomatta lääkärilleni. Nyt minun pitäisi etsiä itselleni uudet hoitohenkilöt paikkakunnan vaihdoksen takia. Niin yksinkertaiselta kuin tuo kuulostaakin, tuntuu se ylivoimaiselta. Psykiatriseen hoitoon pääsy ei ole mitenkään helppo asia ja aikaisempien kokemusteni pohjalta tiedän jo nyt, että minua pallotellaan vähintään puolen vuoden ajan ihmiseltä toiselta ennen kuin varsinainen hoito edes alkaa...
]]>

2007-07-16T16:38:00+03:00 2019-09-03T05:38:34+03:00 https://eksistoin.vuodatus.net/lue/2007/07/paiva-ilman-ahdistusta eksistoin https://eksistoin.vuodatus.net/

2007-07-15T12:30:00+03:00 2019-09-03T05:38:36+03:00 https://eksistoin.vuodatus.net/lue/2007/07/miksi eksistoin https://eksistoin.vuodatus.net/